Skip to Content
Language Language
Äänikirjat
Rentoudu kuuntelemalla kirja

Kirjastoistamme löytyy äänikirjoja CD-levyinä, MP3-tiedostoina ja C-kasetteina. Niitä löytyy sekä lapsille, että nuorille ja tietysti myös aikuisille.

Äänikirjoiksi on luettu kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta.

Lukijana ...

Äänikirjoissa suuri merkitys on lukijalla. Ikuinen suosikkini tällä saralla on Lars Svedberg.

Hän on lukenut äänikirjoja laidasta laitaan, sekä aikuisille että lapsille.
Sopii kuunneltavaksi kotona, mökillä tai vaikka automatkalla.

        

 

 Uudempi suosikkini äänikirjojen lukijoissa on
Kari  Ketonen
.

Myös häneltä löytyy tarvittavaa eläytymistä ja äänen värejä runsaasti.


Ja kukapa voisi unohtaa Ritva Valkamaa, tu
ttu jo kuunnelmien kulta-ajalta. Äänikirjoista erityisesti Kari Hotakaisen Ihmisen osassa Valkama on mielestäni aivan omaa luokkaansa.


Naispuolisista lukijoista Kaija Kärkinen on toinen suosikkini.

Myös Ville Tiihonen yltää jo suosikkilistallani varsin korkealle.

/MerjaH.

      

Kuuntele kirjaa

Aikuiset
Hämeen-Anttila, Virpi: Yön sydän on jäätä
Mukaansatempaava kuvaus 1920-luvun Helsingistä. Salakapakoita, elokuvateattereita, pimeitä sivukujia, yhteiskunnallisia jännitteitä - historiallisen dekkarisarjan avausosa herättää eloon 1920-luvun kuohuvan Helsingin. Lukijana yksi suosikeistani,  Kari Ketonen.

Keväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesi linnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriössä työskentelevää Karl Axel Björkiä selitys ei kuitenkaan tyydytä.
Murhatutkimukset vievät Björkin öisille retkille kaupungin kaduille, työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin - sekä muotisalonkiin, jonka omistaja on kenties muutakin kuin bolsevikkeja paennut aatelisnainen.

Tervo, Jari: Revontulten tie
Toden tuntuinen ja eletyn elämän makuinen kuvaus 70-luvulta, muuttuvasta maailmasta ja 14-vuotiaan pojan elämästä. Lukijana on Taisto Oksanen.

Revontultentie on Jari Tervon viime syksynä ilmestyneen omaelämäkerrallisen Esikoisen itsenäinen jatko-osa. Nuoren Jarin päiväkirjat täyttyvät ihanasta Irenestä, perheen salaisuuksista, puhkeamaisillaan olevasta vallankumouksesta ja Näkki-kondomista, jonka saa palauttaa, ellei siihen ole tyytyväinen.
Jarin kasvumatka kulkee Moskovan kautta Berliiniin ja takaisin Rovaniemelle. Vilpittömän matkaajan 1970-lukulaista maailmaa paaluttavat brittiyhtye Slade, isoisän sodanaikaisen korsuporukan hurja vitsaus ja Itä-Saksan intiaanit.


Hannah, Sophie: Nimikirjainmurhat
Hyvin Christien tyylillä kirjoitettu Poirot-dekkari. Ehkä aavistuksen enemmän huumoria käyttäen kirjailija on tavoittanut hyvin alkuperäisen tunnelman. Lukijana aikaise Poiroteista tuttu ja aina laadukas Lars Svedberg, takaa todellisen luku/kuuntelu nautinnon dekkareiden ystävälle.

"On hienoa, että kirjallisuuden rakastettujen henkilöiden ei ole pakko kuolla", sanoo Sophie Hannah.
Agatha Christien perikunta päätti fanien toiveesta julkaista upouuden Poirot-mysteerin dekkarikuningattaren kultakauden romaanien hengessä. Kirjoittajaksi valikoitui suosittu jännityskirjailija Sophie Hannah, joka kertoo olleensa Christie-fani viisivuotiaasta lähtien. Hän pitää tehtävää kunniana ja aikoo pysytellä tiukasti Dame Agathan viitoittamalla tiellä: "Poirot ei ala harrastaa rullaluistelua." Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopulle, jolloin mestarietsivän harmaat aivosolut olivat vireimmillään. (Haastattelu: The Guardian)


Kettu, Katja: Surujenkerääjä
Ripaus Lapin eksotiikkaa, hyppysellinen rappioromantiikkaa, asioista puhutaan kaunistelematta, niiden oikeilla nimillä. Suudellessakin maistuu räkä. Ketun kieli on kuitenkin pirteän soljuvaa. Murreilmaisut ja rytmilliset sanaleikit höystävät tekstiä. Lukijana on Kaija Pakarinen, mielestäni hyvä valinta.

"Katsoin peiliin. Sieltä tuijotti minua sukupolvi toisensa perään, eikä pitänyt näkemästään." Surujenkerääjällä, heimonsa helmellä, on kaksi tehtävää: Palauttaa Suvun Nimi ja Heittää Surut Aurajokeen. Kumpikin niistä vaatii sukeltamista historiaan, sinne missä vääryys tapahtui. Aseenaan hänellä on mustaa valkoisella, kilpenään vuosien varrella keräämänsä kivet, kokoelma suruja. Matkallaan pohjoisesta etelään Surujenkerääjä marssittaa näyttämölle niin omat kuin kovia kokeneen ja kunniatta jääneen sukunsa vaiheet - ketään säästämättä ja mistään tinkimättä. Tarina tarinalta hän lähestyy sukuunsa liittyvää salaisuutta, jonka olemassaolosta ei itsekään ole ollut tietoinen. Surujenkerääjä on riemukkaan groteski sukusaaga, rujonkaunis tarina kostosta ja vastuusta. Samalla se on tutkielma todellisuudesta, sen hahmottumisesta ja tulkinnasta. Siitä, miten tässä maailmassa tullaan onnelliseksi, lakataan murehtimasta turhia.


Mäki, Reijo: Cowboy
Mäen 25:s Vares -dekkari Cowboy, päättää 2012 alkaneen lännentrilogian, silloin ilmestyi Sheriffi, 2013 Intiaani ja trilogian viimeinen sai nimekseen Cowboy. Tutuiksi tulevat jälleen samat paikat kuin useimmissa aiemmissa Vares -dekkareissa mm. Uusi apteekki, sekä muutamia muita ravintoloita ja baareja. Lukijana koko trilogiassa on Ville Tiihonen.

Viihdemaailman kulissien taakse sukeltava Cowboy huipentaa Suomen Länsi –trilogian.
Joulukaupungin aattoilta tummuu. Varjoissa hiipii paha pukki - ja pian gangstapyrkyri nimeltään Cowboy menettää stetsoninsa, naisensa ja itsekunnioituksensa.
Vares joutuu tällä kertaa tutustumaan muun muassa suomalaisen stand up -komiikan outoon maailmaan.


Lapset/Nuoret
Nopola, Sinikka: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Nautittavaa ja taattua Nopolaa,  humoristinen ja ajatuksien aiheita antava. Myös lukija, Paavo Kerosuo on onnistunut valinta. Kannattaa kuunnella.

 Risto ja hänen tätinsä Rauha elävät "pientä, hyvää elämää" eivätkä edes unelmoi rikkauksista. Yhtäkkiä Elvi Räppääjä saa asianajajalta yhteydenoton: suvussa on ikääntynyt, erittäin varakas henkilö, joka ei elä enää kauan. Sukulainen on kuullut musikaalisesta Ristosta ja harkitsee suurperinnön testamenttaamista pojalle. Mies on viettänyt eläkevuosiaan Sevillassa, mutta on nyt tullut Suomeen perintöasioitaan järjestelemään. Hän haluaa tavata Riston ja ilmoittaa jo etukäteen, että ainoa musiikinlaji josta hän ei pidä on "nuorison kamala räppi".
Elvi ja Rauha valmentavat Ristoa tapaamiseen: Risto ei saa missään tapauksessa räpätä. Hänellä pitää olla kissanrusetti ja polvihousut ja hänen tulee puhua vanhanaikaisen kohteliaasti. Nelli osallistuu koulutukseen, sillä Risto haluaa mennä sukulaismiehen luo Nellin kanssa. Kun Lennart Lindberg kuulee tästä kaikesta, hän tulee mustasukkaiseksi. Lennart olettaa, että Risto ja Rauha muuttavat ennen pitkää kartanoon eivätkä muista häntä enää ollenkaan. Lennart alkaa lotota ja veikata, hän pistää lopulta kaikki rahansa peleihin ja on joutua puille paljaille. Vanha sukulaismies puolestaan paljastuu kamalaksi saituriksi, hän asuu pöyristyttävässä luukussa Helsingin Sörnäisissä.

Parvela, Timo: Paten aikakirjat
Paten päivityksissä on potkua!

Ella-kirjoista tuttu Pate saa nyt ikioman kirjasarjansa. Millainen tyyppi Pate oikein on? Hän on hyvä urheilemaan. Hän ei aina ihan tajua, missä mennään, mutta se ei haittaa. Kaverina hän on antelias ja hyvä ystävä kaikki saavat maistaa hänen purukumiaan. Pate on myös luotettava. Suurinkin salaisuutesi pysyy Patella tallessa. Hän on nimittäin unohtanut sen jo. Kaikki pitävät Patesta ja Pate pitää kaikista, jopa Pukarista. Pateen olisi helppo ihastua, ellei hänen äitinsä olisi rehtori. Kukaan ei halua anopikseen rehtoria.

Uudessa kirjassa Pate saa kesätehtäväkseen päiväkirjan pitämisen. Aluksi homma ei oikein suju, sillä Pate ei keksi mitään kirjoitettavaa. Kyläreissulle saapuva omalaatuinen eno muuttaa kuitenkin tilanteen ja Paten aikakirja alkaa täyttyä merkinnöistä: "Minä muistelen, että opettaja on puhunut jollain tunnilla enoista. Ne ovat suuria lintuja, jotka elävät jossain kuumassa paikassa. Ne eivät osaa lentää. Se on hyvä, sillä minun huoneeni on aika matala. Olisi kamalaa, jos se eno räpistelisi siellä ympäriinsä ja kakkisi kaikki paikat niin kuin se varpunen, joka lensi meidän olohuoneeseemme. Lentämisen sijaan enot ovat kovia juoksemaan ja ne voivat potkaista leijonan tajuttomaksi. Onneksi minä olin tarkkana sillä enotunnilla. Minä olen aika hyvä koulussa. Opettaja sanoikin kerran, että Pate pääsee vielä pitkälle, jos vain jaksaa juosta."


Kunnas, Mauri: Suomalainen tonttukirja 
Iki-ihana tonttukirja kestää vuodesta toiseen ja myös kuuntelusta toiseen. Mennyt aika välittyy hyvin tähän päivään. Lukijana Lars Svedberg.

Tämä tonttujen elämän valloittava kartoitus on syntynyt kirjailijan monivuotisten tutkimusten tuloksena. Hauskat ja jännittävät tarinat kertovat tonttuväen kummallisista elintavoista ja omituisista nimistä. Oman esittelynsä saavat kaikki Suomen taloissa asustelevat haltijat eli tontut, kotitonttu, saunatonttu, riihitonttu jne.


Simukka, Salla: Lumikki-trilleritrilogia (Punainen kuin veri ; Valkea kuin lumi ; Musta kuin eebenpuu)
Kansainvälisestikin menestynyt (myyty 37:n maahan)  dekkaritrilogia.  Tyylikkäästi vaikka jossain määrin ahdistavasti rakennettu, pala palalta paljastuvan henkilöhistorian ympärille rakennettu kirjasarja. Trilogia muodostuu itsenäisistä osista, joiden aikana Lumikki Anderssonille paljastuu vähitellen oman menneisyytensä tragedia, joten osat kannattaa lukea järjestyksessä.  Tarina imee mukavasti  mukaansa, sarja on suunnattu nuorille aikuisille ja on tutustumisen arvoinen. Lukijana Anna Saksman on myös hyvä valinta.


Kurikan kirjasto/Merja